Vauvakuumeilua

Olen viime aikoina miettinyt paljon nimiä. Erityisesti kaksosten nimiä. Mulla olisi ihan täydelliset nimet kaksosille. Tytölle ja pojalle.

Olen jotenkin aina toivonut kolmea lasta. Vaikka ainoana lapsena olemisesta on varmasti ollut etuakin, niin kyllä mä tunnen jääneeni jostain paitsi. Kaksikin lasta tuntuu jotenkin vähän vajaalta, sitten niillä olisi vain toisensa ja olisi pakko olla aina toisen kanssa hyvissä väleissä tai sitten tapella. Kolmas tasapainottaisi.

En tiedä, onko meistä hankkimaan tietoisesti kolmea lasta. Siksi kaksoset olisivat hyvä. Perhekoko täydentyisi kerralla kolmilapsiseksi ja vauvavuosikin pitäisi elää enää kerran. Sitäpaitsi kaksoset ovat aina olleet mun mielestä jotenkin suunnattoman mielenkiintoisia, vaikka en henkilökohtaisesti sellaisia tunnekaan.

Kaksosparille suunnittelemiani nimiä voisi toki käyttää yhdellekin lapselle. Ja on mulla monia muitakin hyviä nimiehdokkaita. Mutta mun pasmat meni kyllä totaalisen sekaisin, kun työkaveri toi firman kesäpiknikille kolmosensa. Mitä jos sellaiset osuisivat omalle kohdalle? Miten niille ikinä keksisi nimet? Niitähän voisi olla vaikka minkälaisia yhdistelmiäkin, tyttöjä ja poikia.

Yritän malttaa olla markkinoimatta ehdotelmiani miehelle ennen kuin tiedossa on edes yksi hedelmöittynyt munasolu.